kuin käärme se luikerteli mieleeni
outo ajatus ilman totuuspohjaa
peilistä katsoi ruttuotsainen nainen
ehkä sen piti vain saada itkeä
vuosien sakka nousee sielunpintaan
luulee olevansa vuosikertaviini
pelot sulkevat suuni, pudistan päätä
kaivatko hautaa vai kipuatko ylös
ymmärrys lisää tuskaa kyyneliin
sitten se on poissa eikä kukaan kaipaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti