Aavistus

ensin se on pieni kutina
se paisuu kuplaksi
pompottelee sisuksissa
odottaa aikansa

aika varma olen siitä
että tiedän mitä tapahtuu
että tiedän mitä tunnen
että olen varma

aikamoinen aavistus

(Inspiraatio: Runotorstain haaste)

8 kommenttia:

  1. Tämä runo hienosti alkaa pienesti ja kasvaa tunnelmaltaan suuremmaksi ja varmaksi. Lopun säettä "aikamoinen aavistus" ei välttämättä edes tarvita, koska lukija on jo aiemmin itse huomannut, että onpa runon minällä nyt melkoinen aavistus kyseessä. :)

    VastaaPoista
  2. komppaan edellistä HeidiRin kommenttia!

    VastaaPoista
  3. Tähän aavistukseen on helppo luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, joskus se vain ei sitten kuitenkaan ole niin :)

      Poista
  4. Tiivis, rullaa hienosti varmaan tiet-- eikun aavistukseen. Pidin tästä pompautuksesta.

    VastaaPoista
  5. Aavistus on kuin lumipallo, suurenee

    VastaaPoista