katve

siinä hetkessä tunsin vajoavani pimeään kuiluun jonka sileät seinät eivät antaneet otetta
aurigon valo häipyi ja vain vihan punainen leiska piteli minua hengissä

kurkotit kätesi sanasi kohti minua
ja vaikka epäröin niin tartuin kiinni ja annoin sinut vetää minut jälleen aurinkoon

pilvien varjo muistuttaa siitä pimeästä kuilusta mutta nyt näen sen valon

(inspiraatio: Runotorstain haaste)