sielun peilit?

katson ujosti silmiisi
ryöhkeästi tuijotat takaisin

näetkö ajatukseni tunteeni
tutkitko vain silmieni värin

olen alasti edessäsi
pudotan puolustukset

katsotko uskallatko
haluatko tuntea minut

lämpösi

olet lämpö sisällä sydämessäni
vahva kallio johon nojaan
ja hengitän voimaa sisinpääni

olet onneni osatekijä
eikä mikään tule väliimme
sellaista kiilaväliä ei ole

luotan rakkauteemme
ja uskon ystävyyteemme
sylissäsi rauhoitun

täynnä

joskus se sattuu
sydän mieli kieli
vai onko se sielu

useimmiten se tuntee
pakahduttavaa rakkautta
vai onko se sitä

soitat kieliäni sanoin
poltat sisiimpäni teoin
rakastat minut täydeksi

venyy

rakkauteni ei puhkea
sydämeni ei ole lihaa verta
se tuntee mutta leijuu

äärettömään mahtuu lukuisia
olet yksin tärkeä
kuka on tärkein vai onko

haluan venyttää rajoja
jotta tiedän missä ne ovat
tai eivät olekaan

pyrkimys

ilman kääreitä olen suojaton
alasti keskellä aukiota
vain tuuli suojanani

ojennan kättäni sinulle
katseeni on tyhjä
suuni odottaa sanoja

kuule minut silmilläsi
näe minut sydämelläsi
yritän rimpuilla luokse ja sisään

seison

seison keskellä huonetta alasti
kukaan ei näe minua

huomaisitko tutkivan katseeni
katsoisitko kypsiä rintojani

levitän sydänjuureni auki
jossain joku ehkä kuuntelee

hetki

jos se on täydellistä niin sitä ei ole
haluni riittää tuonne ja takaisin

ole minulle aito virike
täytä minut hedelmillä älä säästä

tulen näen ja saanhan
mennään yhtä matkaa hetki

aamuhunaja

saat hunajani virtaamaan
kuten sinäkin ja sinä

kädet haluavat tuntea
kovuuden ihosi alla

kun saat ja annat ja saat
eikä mikään ole kuten kuvittelet

uin

haluan uida vedessä
sinun vanassasi

seurata karvoitustasi etelään
kutitella nenääni rinnallasi

käsi kädessäsi uneksin
eikä se ote irtoa edes kun herään

kesäyössä

yksin kesäyössä seison
tuoksusi vielä tuoreena muistissa
kuin olisit tässä liki
ihosi ihollani kuumana
äänesi kuulen puhelimessa