Lukossa

pää kumuaa tyhjyyttään
edes sydän ei tunne mitään

kellun avaruuden tyhjiössä
kunnes huomaan istuvani sängyllä

sormet naputtavat adsfjklö
ei siihen voi edes laittaa pistettä

(inspiraatio: Runotorstain haaste)

värinä

tunnen värinäsi poskeani vasten
se johtuu kylmästä

mutta koska olen lähdössä
halaan jäähyväisiksi
olen jo ikävissäni

ajattelen että täriset kaipuuta

minun sisimpäni värisee
vaikka se luottaa
silti se joskus ajattelee

että jospa tämä kerta on viimeinen

värini on näkymätön muille

samanmoisten kanssa olen yhdessä mutta yksin
näetkö minut läpi heijastumien

haluan uppoutua joukkoon muiden
kunnes joku näkee oikean värini

poimi minut, kiillota ja laita taskuusi

(inspiraatio: Runotorstain haaste)

Aika

Olen aika varma siitä, että aika ei suostu pysähtymään vaikka minä pysähdyn tai pyydän.
Aika on kuin pyöreä kulma joka rullaa omaa kulkuaan mutta takertuu välillä kiinni johonkin pikkuseikkaan.
Kun haluan sen valuvan, se tahmailee, kun haluan sen soluvan, se solmii liiton ajatusten kanssa ja seuraa sääntöjä.
Aika epeli on aika, eikä se tajua aikaa.

(inspiraatio: Runotorstain haaste)

sydäntalvi

jos sydämessäni tuiskuaisi lunta
jos routa jäädyttäisi valtimot ja laskimot

olisinko silloin elossa vaiko
kävelevä ihmisen kuori ilman tunteita

sydämessäni kukkii kevät
ikivihreitä niittyjä ravitsee veri

kun tunteeni hehkuvat
kun sinä minua lämmität

sydänkevät voittaa sydäntalven

(inspiraatio: Runotorstain haaste)

sinivalkoinen

taivas on tasaisen harmaa
jossain tiedän sinitaivaan piileskelevän
valkoiset hanget ovat idulla
ehkä tulee talvi jos pakkanen suo

(inspiraatio: Runotorstain haaste)