Se pieni tyttö, punaisessa mekossa, tai sinisissa shortseissa, lyhyet hiukset, sen leveä hymy valokuvissa. Onnelliset aurinkoiset päivät. Lapsuuden leikit.
Se pieni tyttö, peiton alla, aivan mutkalla ja pienenä, itkikö se?
Varpaita paleli aina sänkyyn mennessä. Peiton piti olla ympäriinsä tiukasti, ettei möröt sängyn alta päässeet sinne alle.
Se vähän isompi tyttö, jonka kiharoita isä moitti. Se, joka ihmetteli kun vartalo tuntui muovautuvan ihan silmissä. Jonka sääret kasvoi kieroon. Se, joka olisi halunnut tuntea itsensä kauniiksi.
Se pieni tyttö on hengissä, se pieni tyttö haluaa leikkiä. Joskus se pieni tyttö on peloissaan. se ei halua olla yksin, se ei halua tulla satutetuksi. Se haluaa, että sen kaa leikitään, siitä tykätään ja sitä ihaillaan.
Se isompi tyttö on ylpeä muodoistaan, haluaa olla haluttu ja rakastettu.
Ajan virta kuljettaa muistoja ja tuntoja, joskus syvyyksistä kumpuaa mutaa, mutta onneksi virta vie.
Kasvaako ikinä kokonaan aikuiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti