ensin se on pieni kutina
se paisuu kuplaksi
pompottelee sisuksissa
odottaa aikansa
aika varma olen siitä
että tiedän mitä tapahtuu
että tiedän mitä tunnen
että olen varma
aikamoinen aavistus
(Inspiraatio: Runotorstain haaste)
se paisuu kuplaksi
pompottelee sisuksissa
odottaa aikansa
aika varma olen siitä
että tiedän mitä tapahtuu
että tiedän mitä tunnen
että olen varma
aikamoinen aavistus
(Inspiraatio: Runotorstain haaste)
Tämä runo hienosti alkaa pienesti ja kasvaa tunnelmaltaan suuremmaksi ja varmaksi. Lopun säettä "aikamoinen aavistus" ei välttämättä edes tarvita, koska lukija on jo aiemmin itse huomannut, että onpa runon minällä nyt melkoinen aavistus kyseessä. :)
VastaaPoistakomppaan edellistä HeidiRin kommenttia!
VastaaPoistaKiitokset!!
VastaaPoistaTähän aavistukseen on helppo luottaa.
VastaaPoistaniin, joskus se vain ei sitten kuitenkaan ole niin :)
PoistaTiivis, rullaa hienosti varmaan tiet-- eikun aavistukseen. Pidin tästä pompautuksesta.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaAavistus on kuin lumipallo, suurenee
VastaaPoista