prelude

kliseinen valonpilkahdus
harmaassa sadesäässä
rakkauden hauta on tyhjä
surijoita ei ole
mutta vain me hengitämme

sisään ulos sisään ulos
virtaako hiki vai ilma
ikäviä nämä puoskarit
eläisivät itse unelmiaan

lihakset sykkivät
hermosolut kommunikoivat
näen sinut, tunnen sinut
ja korvissani soi
tunteet eivät elä intervallissa