onnenkantamoinen

onni osaa piilotella
se on joskus näkymätön

onni ei tule kun pyydetään
se on itsepäinen

onni on helpoin tunnistaa jälkikäteen
siinä se oli (ja meni)

onni on tarinan arvoinen
se ei siitä laihdu

onni kantaa olallaan
ja viheltelee kulkiessaan


(inspiraatio: Runotorstai)


6 kommenttia:

  1. Ihanat kaksi viimeistä riviä!

    VastaaPoista
  2. Tuolla tummien pilvien takana se kenties luuraa yllätysvalmiina...

    VastaaPoista
  3. Hieno runo onnesta, sen taipuksista mennä ja kadota. Jospa joskus saisi sen pysähtymään kohdalleen. Mitenkähän sitä voisi houkutella?

    VastaaPoista
  4. Houkuttelemalla se ei kyllä esiin tule.. ehkä käänteispsykologiaa ;)

    VastaaPoista